Suuret sähköntuotantolaitokset on kytketty kantaverkkoon, jonka omistaa kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj. Kantaverkkoyhtiö siirtää sähkön paikallisille sähkönsiirtoyhtiöille, jotka siirtävät sähkön edelleen sähkönkäyttäjille, eli asiakkailleen. Paikalliset sähkönsiirtoyhtiöt vastaavat oman alueensa sähkönsiirrosta.
Sähkömarkkinoiden vapauduttua kilpailulle päätettiin sähkönsiirto jättää kilpailun ulkopuolelle, koska haluttiin mm. ettei rinnakkaisia sähköverkkoja rakenneta. Tästä johtuen sähkönsiirto on ns. luonnollinen monopoli, eikä sähkönsiirtoa voi kilpailuttaa. Sähkönsiirtoliiketoimintaa valvoo Työ- ja elinkeinoministeriön alainen virasto, Energiavirasto. Energiavirasto valvoo mm. että sähkönsiirtoyhtiöt noudattavat sähkömarkkinalain laatuvaatimuksia ja että hinnoittelu ei ole yli sallitun kohtuullisen tuoton.
Sähköverkon ylläpito vaatii mm. sähköturvallisuuden varmistamista, johtokatujen raivaamista, vikojen korjaamista ja sähköverkon jatkuvaa uusimista. Sähkönsiirron kustannukset ovat siis suurimmaksi osaksi sellaisia, joihin asiakkaan käyttämä sähkön määrä ei vaikuta. Koska maaseudulla asiakkaat ovat harvassa, kertyy sähköverkkoa asiakasta kohden enemmän. Tästä syystä sähkönsiirron kustannukset asiakasta kohden ovat maaseudulla suuremmat kuin kaupungissa.
Sähköverkko mitoitetaan asiakkaan tarvitseman tehon mukaisesti. Asiakkaan pääsulakkeen koko määrittelee kuinka suuren sähkötehon asiakas voi sähköverkosta ottaa.
Mitä suurempi sähkötehon tarve asiakkaalla on, sitä vahvempaa sähköverkkoa sähkönsiirtoyhtiö ylläpitää sähkön laadun varmistamiseksi.
Sähkönsiirtohinta muodostuu sähkönsiirron kuukausimaksusta [€/kk] ja käytetyn sähkön määrään perustuvasta maksusta [snt/kWh]. Sähkönsiirron kustannukset ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, joihin ei käytetyn sähkön määrä vaikuta. Tästä johtuen kuukausimaksun osuus on tyypillisesti suurempi.
Sähkönsiirtoyhtiö mittaa asiakkaan käyttämän sähkön määrää, kerää sen perusteella asiakkaalta sähköveroa ja välittää sen valtiolle. Sähkövero jaetaan kahteen luokkaan sähkön käyttötarkoituksen mukaan. Sähköveroluokkaan 1 kuuluu suurin osa sähkönkäyttäjistä. Sähköveroluokkaan 2 voivat kuulua valmistavaa teollisuutta harjoittavat teollisuusyritykset ja kasvihuoneviljelytilat. Asiakas vastaa siitä, että oma veroluokka on oikea.
Sähkönsiirtoyhtiö mittaa asiakkaan käyttämän sähkön määrää, kerää sen perusteella asiakkaalta huoltovarmuusmaksua ja välittää sen valtiolle. Huoltovarmuusmaksulla rahoitetaan varmuusvarastoinnista ja muusta huoltovarmuuden turvaamisesta valtiolle aiheutuvia kuluja. Huoltovarmuusmaksua kerätään nestemäisistä polttoaineista, sähköstä, kivihiilestä ja maakaasusta. Sähkön osalta huoltovarmuusmaksu on 0,13 snt/kWh (alv 0 %)
Sähkönsiirtohintaan lisätään kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero. Myös sähköveroon ja huoltovarmuusmaksuun lisätään kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero.
Lähtötiedot:
1. Omakotitalo
2. Pääsulakekoko 3x25 A
3. Sähkön vuotuinen käyttö 20 000 kWh