Valikko
Emma Inkisen polku kulki myymälästä sähköalalle. Parikkalan Valolla verkostoasentajan työ on osoittautunut monipuoliseksi, eivätkä työpäivät ole samanlaisia.
Parikkalan Valon kahvinkeitin porisee aamulla jo ennen seitsemää, ja taukotilasta kuuluu iloinen puheensorina. Porukka on valmiina aloittamaan päivän töitä. Kun sumpit on juotu ja työvaatteet yllä, verkostoasentajat käyvät läpi päivän työt kärkimiehen ja työnjohtajan kanssa.
Töissä tarvittavat välineet pakataan autoon, ja matka päivän työkohteeseen alkaa. Parikkalan Valo Oy:n jakelualue on laaja. Yhtiö siirtää sähköä Parikkalan, Savonlinnan, Rautjärven, Ruokolahden ja Kiteen alueilla. Sähkönsiirtoasiakkaita on noin 10 000.
– Rakennamme uutta sähköverkkoa ja korjaamme vanhaa, sanoo viime kesästä Parikkalan Valolla verkostoasentajana työskennellyt Emma Inkinen.
Aluksi sijaisena työt aloittanut Inkinen on viihtynyt hyvin yhtiön rennossa ilmapiirissä.
– Huomasin nopeasti, että täällä on hyvä porukka töissä.
Narulla alas pylväästä ja perehdytykseen
Ensikosketuksen työskentelyyn Parikkalan Valolla Inkinen sai jo ennen varsinaista perehdytystä, kun hän pääsi harjoittelemaan työparin alas laskua pylväästä sekä turvallista laskeutumista nostokorista narun varassa.
– Kyllä se aluksi vähän jännitti, hän nauraa.
Sähköala vei mennessään
Inkinen työskenteli aiemmin myyjänä, mutta uusi suunta oli mielessä jo useamman vuoden ennen kuin polku vei opintovapaalle.
– Sähköala kiinnosti minua, ja se tuntui kiehtovalta. Pohdin, miten kukaan voi ymmärtää sitä.
Inkinen suoritti sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon opinnot Saimaan ammattiopisto Sampossa. Alan perusosaaminen tuli tutuksi aluksi teorian kautta, mutta opiskelijat pääsivät nopeasti myös käytännön hommiin.
Koulutus ja työkokemus ovat tuoneet Inkiselle varmuuden siitä, että alanvaihto oli oikea ratkaisu. Sähköala on tullut tutuksi ja osoittautunut ymmärrettäväksi.
– Sähköala on monipuolinen, ja alan opinnot antavat mahdollisuuksia lähteä eri suuntiin, niin teollisuuteen kuin verkostopuolelle.
Myyjänä työskentelystä ei ole ollut sähköalalla haittaa, päinvastoin. Inkinen kertoo, että verkostoasentajan työssä vaaditaan ammattitaidon lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja.
– Verkostoasentajan työ on myös asiakaspalvelua.
Ammattitaito kehittyy työn touhussa
Opintojen lisäksi työssä oppiminen on ollut Inkiselle tärkeää ammattitaidon kehittymisessä. Esimerkiksi ilmalinja- ja maakaapelikytkennöistä hän on päässyt oppimaan Parikkalan Valolla kokeneilta alan konkareilta.
Joitakin asioita Inkinen ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi ennen kuin koki ne itse käytännön työssä.
– Esimerkiksi kaapelit voivat olla jopa ranteen paksuisia, ja ne pitää saada taivuteltua ja aseteltua jakokaappiin, hän kertoo.
Korkean paikan kammoa ei verkostoasentajan työssä voi potea, ja hyvästä fyysisestä kunnosta on etua. Inkinen muistuttaa, että alalle voi kuitenkin lähteä, vaikkei kokisi olevansa kovin hyvässä kunnossa. Asentajat voivat käyttää raskaampien tehtävien suorittamiseen apuvälineitä. Esimerkiksi pylväässä auttaa talja, Inkinen valottaa.
Ulkotyö ja monipuolisuus ovat parasta
Nuorelle tai alanvaihtajalle, joka pohtii verkostoasentajan uraa, Inkinen on kannustava.
– Sanoisin, että rohkeasti kokeilemaan! Olen itse tykännyt paljon.
Verkostoasentajana pääsee liikkumaan, ja työtä tehdään erilaisissa sääolosuhteissa. Vain kovimmat helteet ovat Inkisen mielestä kaikkein haastavimpia kelejä.
– Työ Parikkalan Valolla on monipuolista, ja pidän siitä, että saan olla työssäni ulkona.
Hälytyksiä verkostoasentajille voi tulla myös vapaalla. Esimerkiksi huhtikuun Alina-myrsky aiheutti Parikkalan Valon verkkoalueella paljon vikatilanteita ja työllisti asentajia. Heidän ansiostaan viat saatiin kuitenkin korjattua pian ja sähköt palautettua koteihin ja yrityksiin.
Kun työpäivä on pulkassa, vapaa-ajan kotkotukset auttavat palautumaan töistä. Inkisen kukko ja kanat pörröisine tipuineen nimittäin varmistavat, että ajatukset irtautuvat työasioista ja huomio on juuri siinä hetkessä.
